On lämmintä, välilllä vähän liiankin, mutta varjossa on onneksi mukavaa. Kesällä pitääkin olla lämmintä, vaikken kauheasti paahteesta nautikaan. Tänään on ihanasti vaihteeksi pilvistä ja eilen oli mahtava ukkonen.

Nyt kun olin viikon lomalla, niin kai se on uskottava, että minä en sitten rusketu, en sitten niin millään. Nauru Kuulun kalpeanaamojen heimoon. Joskus nuorempana olen todistettavasti vähän ruskettunu. Olisihan se mukava saada vähän väriä iholleen. Kasvoihin ja kämmenselkiin saattaa vähän aurinko ottaakin, muttei sitä kukaan muu huomaa kuin minä.

Minä en pidä rusketusta arvossaan. Tarkoitan tuolla sitä, että aikaisemmin ja jonkin verran nykyäänkin rusketus on jonkinlainen mitta. Mitä ruskettuneempi ihminen, sen parempi. Minä en tykkää tuosta ajatuksesta, ja olen vaalean ihoni vuoksi ollut toisenlaisen ajatusmaailman puolestapuhuja. Olen oppinut, ja opettelen edelleen, olemaan ylpeä vaaleasta ihostani, vaikka se kesällä ruskettuneiden ihmisten rinnalla näyttää naurettavan kalpealta. Välillä se surettaa. Kovastikin. Mutta onneksi en ole yksin. Ja ystävät onneksi ymmärtävät ja kannustavat olemaan oma minä.