Viime viikolla sain yllättäen tekstiviestin vanhalta päiväkahviseuralta. Tutustuimme aikoinaan netin kautta ja muutaman kerran tapasimme päiväkahvien merkeissä. Ensin hän kyseli kuulumisia. Kerroin olevani sinkku. Sitten hän kysyi, että mikäs teille tuli kun erositte. Kerroin, että yhtenä pohjimmista syistä oli se, että ex:ni ei sitten ollutkaan vielä edes toipunut edellisestä erostaan, eikä näin ollen ollut valmis kunnon roihuun meidän jutussa. Vastaus: "Voi harmi. Sitä monesti kuulee päässeensä vanhasta ohi mutta siihen tarvitaan todella paljon aikaa. Mites sinkkuilu sujuu?" Totesin, että nyt menee muuten ihan hyvin, mutta ajoittain tulee läheisyyden ja seksin kaipuuta. Vastaus:" ...ai.. Sielläkin sellaista.. Seksi on enää sana minun suussa.. Panisin jos saisin... En viitsi lähteä kaupungille etsimään.. Sellainen biletys aika on mennyt ohi... "  "Ei sitä vanha mies enään jaksa Baareja." Siis jätkä on kolmissakymmenissä ja kehtaa väittää olevansa vanha. Ilmeisesti kolmenkympinkriisi on päässyt iskemään. Mitä siihen voi muuta sanoa kuin että et sä mitään vanha ole. Koska minä en suostu olemaan vanha.:) Myös ex:lläni taitaa olla kaiken muun lisäksi kolmenkympinkriisi (ollu jo jonkin aikaa), ja se alkoi höpistä jotain keski-iästä. Siis Ei voi olla totta! Mihin tämä maailma on menossa, jos samaan aikaan on kolmenkympinkriisi ja keski-iänkriisi. Mahtaa olla rankkaa. Onneksi minulla on ollut kolmenkympinkriisiä ja voi-kun-olen-niin-vanha-kriisiä jo 26 vuoden iässä, joten sitä ei kai tartte enää pelätä...