Aamun kajosta illan hämärään. Pitkiä päiviä, aikaa liian vähän. Tunnit valuvat sormieni välistä maahan, enkä ehdi ottaa kiinni ajasta. Paljon ja vähän on mahtunut näihin menneisiin kuukausiin.
Pimeä marraskuu meni kynttilöiden ja takkatulen voimalla. Joulukuu vuodenvaihteen lomaa ja yhteistä joulua odotellessa. Tammikuussa helpotti syksyn kestänyt työstressi ja epätietoisuus, kun sain sopimuksen huhtikuun loppuun asti. Ja kohta on ohi jo helmikuu.
Helpotusta oloon ennakoiden siitepölyjä olen hakenut suolahuoneesta, toisia oireita on selvitelty vatsalaukun tähystyksessä asti. Niitä tuloksia täytyy odotella kuukauden verran, kun lääkärille sattui tuohon väliin talviloma. Mietintä ja pähkäily oman ruokailun suhteen on valtavaa. Mitä voin syödä, jotta voisin paremmin.
Reilun parin viikon päästä minulla on taas lomaa, yhdistetty talviloma ja pääsiäinen. Mahtavaa, miltei kahden viikon loma. Lepoa. Vapaata.
Näihin lumisiin tunnelmiin.