Niin.. en sitten vielä pystyny olemaan kokonaan miettimättä tätä kaikkea.. itteäni, elämääni, miehiä.. Huomaan, että eron minuun jättämä iso tyhjä tila on edelleen iso tyhjä tila, ja ihan huomaamatta mä olen sitä samantien täyttämässä, jollakin vaan, mitä sillä on väliä millä..liialla syömisellä, tunteettomalla seksillä, hallitsemattomalla liikunnalla.. kuin kaikella olisi kauhea kiire tai kuin..aika olisi loppumassa.. mikä aika, maailmahan on aikaa täynnä.. minun niin kovasti kasassa pitämäni kehys alkaa halkeilla.. minä alan halkeilla..mä tunnen, että romahdus on edessä, minä hetkenä hyvänsä, vaikka luulin jo päässeeni ja kärsineeni pahimman yli. Mutta mutta..korkea lento loppuu aina jossain vaiheessa, ja nyt minun on jo hidastettava vauhtia.. Taidan lähteä mökille hetkeksi rauhoittumaan, nauttimaan kunnon löylyistä ja viileästä järvivedestä.