Täällä ollaan. Kevät meni vauhdilla töitä paiskoen. Väsymys kaikkosi jonnekin nukkumisen ja työelämän välimaastoon. Kasvimaa on laitettu ja lomaa tässä odottelen. Arkea, arkea. Välillä niin tylsää, mutta silti onnellista arkea. Oma koti on ollut täällä jo kolme vuotta ja hyvin olen tänne asettunut taloksi. Tämä on nyt myös minun kotini.

Kun katselin vuoden takaisia kirjoituksiani, niin huomasin, että tänä keväänä minua ei väsytä niin paljon kuin vuosi sitten. Jostain syystä tällä hetkellä lisääntyvä valo tai työtaakka ei uuvuta minua niin pahasti kuin aikaisempina vuosina. Ja olen siitä niin iloinen. Kuka tietää huomisesta päivästä tai ensi viikosta, mutta tänään, tällä hetkellä, nautin olostani. Ja odotan ensi viikolla torstaina alkavaa talvilomaa Italiassa.

Kalenterista kääntyi uusi vuosi. Joululomalla ensimmäinen vajaa viikko meni nukkuessa ja sairasta koiraa hoitaessa. Kun pikkuhiljaa sain voimia ja innostusta takaisin, jaksoin jo toisella lomaviikolla pihan kolaamisen lisäksi lenkkeillä ja hiihtää. Koirakin oli parempi.

Kuukauden päästä töissä ollaan keskellä vuoden kiireisintä aikaa, joten haluaisin siihen mennessä kohottaa kuntoani. Minusta tuntuu, etten muuten jaksa kevääseen asti, jos en pidä itsestäni huolta.

Pimeää, loskaista, märkää. Ikävin vuodenaika. Väsyttää tämä kokoaikainen pimeys. Valoisan ajan kun on töissä, niin päivänvaloa näkee vain viikonloppuisin.

Tulisi lunta, pakkasta, auringonvaloa. Jos jaksais kituuttaa vielä hetken aikaa, niin alkaisivat päivät taas pitenemään. Kynttilöitä, herkkuja, lepoa, tällä reseptillä minä hoidan itseäni.

Tänäänkin laitan Roosa nauhan rintapieleeni.