Tasan vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen blogimerkintäni vanhaan blogiini: Sateen jälkeen jää sininen. Sen jälkeen kaikki on muuttunut. Minä olen muuttunut.


Vuosipäivän kunniaksi tässä kuvia käynnistäni Karhunahtaalla.

Karhunahas on tunnettu nimenä ainakin 1500-luvulta lähtien. Nimi perustuu tapahtumaan, jossa entisajan erämiehet ahdistivat karhun jokiuomaa pitkin Myllykosken alasuvannon kalliojyrkänteessä olevaan loveen.



Karhunahas on luonnonkaunis ja jylhä aarnialue, joka koostuu rotkovajoamasta ja sen pohjalla virtaavasta joesta suvantoineen. Alueelle on opastettu noin 600 metriä pitkä polkureitti.







Polkuja ja pitkospuita pitkin metsän keskelle, jossa avautui maisema.







Karhunahtaan kalliojyrkänne on korkeimmalta kohdaltaan noin 12 metriä suvannon pinnasta. Paikka, jossa seisot on noin 190 metriä merenpinnasta.
Alla olevan suvannon syvin kohta on 8.2 metriä, sijoittuen sen keskivaiheille korkeimman seinämän eteen. Suvanto on kauttaaltaan noin 2-8 metriä syvä.
Suvannossa on paikoin puita ja kivensärmiä pinnasta noin 1-3 metrin syvyydessä, joten veteen hyppääminen on erittäin vaarallista.









Hetteen eräsija-hankkeen turvin on vuonna 2004 aluetta uudistettu rakentamalla laavu, puusee ja "karhunpolku" alueen ympäri. Töysänperän kylätoimikunta vastaa hankkeen jälkeen alueen kunnosta. Alueen omistaa Metsähallitus ja yksityinen maanomistaja. Lisäksi polkureitti ja karhunpolku sijoittuvat M-real, UPM-kymmenen ja yksityisten maanomistajien maille.







Kaunis sunnuntaipäivä oli houkutellut ihmisiä liikkeelle, ja laavulla oli koko ajan vilskettä. Nuotiokin oli sytytetty, meiltä vain puuttuivat eväät. Tällä kertaa.







Lähdimme karhunpolulle ja kävimme myllytuvalla asti.
Ensin tuli vastaan mökki, jonka katolla kasvoi puu.





Rotkon rannalla on edelleen nähtävissä Karhunahtaan vanhan myllyn perustusten jäännöksiä, kuten hirsiä ja myllynkivi. Mylly on rakennettu kahdesti. Vanhempi mylly oli peräisin 1700-luvun alusta ja toinen mylly on poistunut käytöstä 1900-luvun vaihteen tienoilla.





Multian puolelta ojitetuilta soilta vetensä saava Sahinpuro ahtautuu Petäjäveden puolelle ahtaaseen, jylhien kallioseinämien rajaamaan rotkolaaksoon, Karhunahtaaseen. Mannerjään sulamisvedet ovat virranneet pohjoissuuntaista rotkoa pitkin puhdistaen sen irtonaisesta materiaalista. Nykyisin pienehkön rotkolaakson purossa on rauhallisia suvantoja sekä niiden välisiä koskipaikkoja. Rotkolaaksosta puro jatkaa matkaansa luonnontilaisena. Kalliometsät ovat osaksi kuusivaltaisia.









Myllytupa.





Jos polulla iskee väsy. :)



Takaisin laavulle ja kotiin.





Ja paikan löydät täältä.