Ulkona on valotonta, hämärää. Aurinkoa ei ole näkynyt muutamaan päivään. Iltaisin on pimeää. Tämähän alkaa kuulostaa jo ihan marmatukselta, mutta kun tilannetta tarkemmin miettii, niin asiathan ovat hyvin. Olen terve, minulla on ihana koti ja varaa ostaa ruokaa. Jostain pitäisi saada vähän kipinää, piristystä ettei ihan lannistuisi. Oiskohan se enemmän kynttilän valoa, enemmän ulkoilua...

Tänä aamuna mietin, kuinka olen vanhentunut: istun bussissa mahdollisimman eteen; arvostan yhä enemmän hyvin nukuttuja öitä; yritän olla miettimättä koko ajan vähemmän sitä, mitä minusta puhutaan selän takana; kaikenmaailman pienet asiat eivät aina stressaa mieltä; yritän pitää enemmän huolta itsestäni kuin kodin siisteydestä. Kuka se sanoikaan, että mielummin pölyä kodissa kuin sielussa.