Eilen pitkän työpäivän jälkeen olin vielä kokouksessa. Sen jälkeen en jaksanutkaan tehdä mitään. Olin vaan. En jaksanut stressata tekemättömiä asioita. Mihin tässä ois kiire, valmiissa maailmassa. Eihän sitä kukaan jaksa tehdä määräänsä enempää. Muistissa on edelleen lääkärin antama ohje viime vuoden keväältä, että pitää muistaa levätä.
Joten söin, lueskelin blogeja ja surffailin, ja sitten kun en enää jaksanut tuijottaa tietokoneen ruutua, sammutin koneen ja otin kirjan käteen. Välillä on oikein ikävä kirjoja ja lukemista. Silloin onkin mukava tehdä löytöjä kirjastosta tai lukea niitä omia kirjoja, jotka ovat vielä lukematta.
Tänä aamuna heräsin ennen herätyskelloa. Tuntuu vaan, että taas herääminen kestää pitkään. No, töissä on hyvä herätä. :)
Harmaata, vettä sataa. Tähän hetkeen paras lääke on lisää kahvia.