tammikuu. Äsken vasta oli uusi vuosi. Tunnit ja päivät täyttyvät nopeasti ja helmikuu jo kolkuttelee ovella, että saako kiire sisään tulla. No eihän tässä vielä mitään hätää ole, työt eivät tekemällä lopu, joten tule sisään vaan. Odota kun hengähdän viikonlopun, niin jaksan taas.
Kun molemmilla on työnsä ja harrastuksensa sekä välimatkaa melkein muutaman kymmentä kilometriä, näemme viikonloppuisin. Lisäksi yritämme tavata myös yhtenä arki-iltana. Tähän asti se on onnistunut loistavasti. Miehen luona pääsen irti kaupungista ja arjesta. Mieli rauhoittuu ja minä nautin ulkoilusta luonnon siimeksessä. Sen voimin jaksan painaa arkea harmaiden talojen ja toisinaan varsin ikävien asiakkaiden keskellä.
Olen nähnyt auringon valon, tähtitaivaan kirkkauden ja kuutamon loisteen. Tämänkin pimeyden keskellä on valoa, joka johtaa kohti kevättä.