Päästyäni töistä muistin, ettei jääkaapissa ollut mitään ruokaa. Päätin tässä kohtaa aloittaa itseni piristäminen, ja marssin Soppabaariin keitolle. Oli taaskin hyvää ruokaa.

Sitten vähän taustaa seuraavaan. Niissä viime lauantain grillibileissä oli paikalla myös se ujo mies, jota minulle on yritetty parittaa. Hän oli ihmetellyt äkillistä poistumistani juhlista. Kerroin hänelle jälkeenpäin, että syy oli ollut minun ja parhaan ystäväni välillä. Kerroin myös mitä tapahtui poistumiseni jälkeen ja sunnuntaipäivästä ambulanssineen. Tiesin, että hänen kauttaan ystäväni jossain vaiheessa kuulee tapahtuneesta. Toivoin sen vaikuttavan jotenkin.

Olin juuri soppaa lusikoimassa, kun puhelin piippaa. Tekstiviesti ystävältäni. Hän oli kuullut asiasta, ihmetteli, pahoitteli, kertoi hermojensa menneen täysin, pyysi anteeksi.
Kerroin mitä minulle oli tapahtunut sunnuntaiaamuna.
Hän harmitteli, toivoi että pystyisin antamaan anteeksi hänen suuttumuksensa ja sanansa.
Vastasin, että sitä minäkin toivon.
Hän ehdotti, että jospa nähtäis ensi viikolla ja halattais turhat riidat pois, harvinaista ystävyyttä ei haluaisi riidan takia menettää.
Kirjoitin, että tuota viestiä lukiessa aloin itkemään, oli pakko kiiruhtaa kotiin vastaamaan, etten itkisi kadulla. Oli turha kuvitella, että menisin kauppaan matkalla. Nähdään vaan, jos saataisiin välimme taas kuntoon.

Ensi askeleet ystävyyden korjaamiseksi on otettu. Tekstiviestein.

Ujo mies soitti tänään ja pyysi Lutakkoon. Tänään en taida jaksaa lähteä. Näemme miehen kanssa siis huomenna tai sunnuntaina. :)