Nyt minä olen kolmekymppinen nainen. Tiistaina tuli vuodet täyteen, ja huomenna on juhlat. En enää teini, mutta en suostu olemaan vielä keski-ikäinenkään. Olen jo muutaman vuoden ollut sinut itseni ja vartaloni kanssa. Tiedostan itseni ja tiedän, mihin minusta on.  "Voi että kun mä olen niin vanha"-kriisi mulla on jo ollut, onneksi, joten nyt voin vaan nauttia elämästä, tästä päivästä, hetkestä. En liikaa murehdi tulevaisuutta, huominen on vielä edessä. En jossittele menneisyyttä, tehty mikä tehty, elettyä päivää en takaisin saa. Kaikki ratkaisut, päätökset, teot, sattumukset, kohtalo, ovat tuoneet minut tähän pisteeseen, tähän päivään. Enkä kadu mitään. Tässä ja nyt, minä olen. Elän. Ja olen onnellisempi kuin koskaan.

Hyvää kesää.