Syksy on jo pitkällä ja talvi lähestyy hitaasti mutta varmasti. Viikot menevät niin nopeasti, että to do-listan häntäpäässä oleva blogi jää monesti huomaamatta ja ajanpuutteen vuoksi päivittämättä. Paljon on tapahtunut, hyvää ja huonoa.

Huonot uutiset ensin, niin toinen koiramme leikattiin lauantaina. Perjantai-iltana se ei syönyt ja oli muutenkin huomattavan vaisu. Lauantaiaamuna sillä alkoi raju vuoto ja kuumetta oli 39,8. Mies lähti viemään sitä päivystykseen, missä se leikattiin saman tien. Tulehtunut kohtu. Nyt on sitten nuoremmalta koiralta(8,5 v) kohtu ja munasarjat poistettu. 10 päivän antibiootti- ja särkylääkekuuri menossa sekä muovikaulus kaulassa, jotta leikkausarpi saa olla rauhassa.

Koiran herääminen nukutuksesta kesti koko lauantai-iltapäivän ja -illan. Pariin eka tuntiin ei mitään merkkiä. Todella hidasta heräämistä. Sitten tarkistettiin lämpö, niin olikin alilämpöä. Äkkiä takan eteen lämpimään ja peittoa päälle. Koira oli ihan tokkurassa ja nukkui melkein koko ajan, joten se oli helppo pitää aloillaan lämpenemässä. Kaksi kertaa se laski alleen. Myöhällä se sitten nousi itse juomaan ja söikin jo vähän. Toipuminen on alkanut.
Toinen koira säikkyy muovitötterö päässä liikkuvaa koiraa, joten öisin molempien koirien liikehdintä pitää kaikkia hereillä ihan kiitettävästi. Mutta jos tällä kaikella toiminnalla saamme terveen koiran, niin olkoon, kestämme sen.

Hyvistä uutisista mainitakseni, niin me menimme kihloihin. :) Olemme niin rakastuneita, mutta silti miehen kysymys kihloihin menosta yllätti minut täysin. Ihana ja mukava yllätys.

Pimenevässä syksyssä taivallan eteenpäin, askel kerrallaan, yrittäessäni elää tätä hetkeä, tätä päivää, enkä murehtia vielä huomisesta. Kaikesta huolimatta ajatus karkaa joskus huomiseen, kolmen päivän päähän, ensi viikkoon ja sitäkin kauemmaksi. Vuosien mittaan olen oppinut paremmin olemaan läsnä, tässä hetkessä, nauttimaan ajasta nyt, tekemään asian nyt, heti kun on aikaa. Nyt.