Miten sujui erään sinkkunaisen perjantai-ilta. No, picnic-eväitä, punaviiniä sekä messenger. Siinä vierähti ilta, keskustellessani neljä tuntia mesessä K:n kanssa. Mä nauroin ja itkin, kuuntelin samaa musaa ja katsoin samaa kanavaa kuin toisessa päässä. Mukavaa oli. Keskustelu heitteli laidasta laitaan, välillä veti tosi vakavaksikin, välillä hitaammassa tahdissa, jos tehtiin jotain muuta siinä sivussa. Juttu ois varmaan vielä jatkunut, mutta mulle iski väsy, joten oli pakko lopettaa ja alkaa nukkumaan. Teki kyllä gutaa nukkua niin kauan kuin nukutti. Nyt on aamukahvit jo naamassa ja tiskit puolivälissä vielä oottamassa. Kohta on pakko käydä ulkona, että herään.
Tämän päivän suunnitelmista ei eilen ollut vielä mikään varmaa, mutta illalla sain sitten kutsun/kysymyksen aveciksi exälle ensi-iltaan. Koska teos kiinnostaa minuakin, suostuin.
T kyseli sillon viimeksi ollessamme lenkillä, että vieläkö mä mietin exää. Sanoin, että enää tosi harvoin. Joku asia tuo hänet mieleen, mutta muuten en oikeastaan. Olen saanut elämäni takaisin ja niin paljon tapahtuu, että mulla on paljon enemmän parempaakin mietittävää ja pähkäiltävää. Ehkä se ystävävyys on liian kaukaa haettu meidän välille, mutta kaveri? tuttu? mutta kuitenkin väleissä, niin se ois ihan ok. Että sen takia voi sitten lähteä vaikka näin lyhyellä varotusajalla seuraksi johonkin tilaisuuteen eikä ahista.
Mitähän tästäkin päivästä vielä tulee..