Eilen illalla, kun vihdoinkin rauhotuin vilkkaan päivän päätteeksi, ex soitti. Sen jälkeen mielessä alkoivat pyöriä ex:t, ex-ex:t aina teinijuttuihin asti. Kelasin juttuja, mietin mihin ne päättyivät, ja tuumin, voisiko niistä kaikista löytyä jokin yhdistävä punainen lanka. Nykyään iltaisin tuntuu olevan todella hankalaa vain olla eikä touhuta jotain turhanpäiväistä ja liikkuta levottomasti. Koska jos hiljentyisin ja rauhottuisin, huomaisin olevani yksin. Yritän täyttää päiväni ja iltani koko ajan jollakin puuhalla, ettei minun tarvitsisi kohdata itseäni ja ajatuksiani. Mutta kun kaikki muu loppuu, mieleni täyttävät kysymykset. Mikä meni pieleen? Olenko onnellinen? Olenko tyytyväinen siihen, mihin suuntaan elämäni menee? Mitä voin tehdä itseni ja elämäni hyväksi? Yksin ajatusten kanssa jääminen johtaa pohdintoihin ja tuntuu, että pyörin niiden kanssa vain samaa rataa, mutta eilen alkoi kirkastua yksi pienen pieni huomio, joka sitten johti pyörää eteenpäin. Ehkä tämä lankakerä aukeaakin hiljalleen ja asioita kirkastuu minulle ajan myötä. Hiljalleen jäin purkamaan ajatusteni lankakerää kunnes nukahdin. Siitä hetkestä on hyvä jatkaa tänään illalla, kun pääsen kotiin.

Aurinko taas nousee ja viileä aamu herättää. Huomenta.