Jollekin asiakkaalle tuli toivottavasti parempi mieli haukuttuaan minut ihan pystyyn asiassa, jolle minä en voi mitään, ja jonka hoitamattomuuden syy oli toisaalla. En saanut suunvuoroa puhelimessa häneltä, mutta luonto ei antanut periksi laittaa luuria korvaan, joten en vaan sanonut mitään ja kuuntelin. Lopulta kun hän kysyi, lupasin hoitaa asian. Puhelun jälkeen tuli kyyneleet. Onneksi sain heti työkavereille kerrottua puhelusta ja olo parani hiukan. On se ihanaa olla paskasaavina.. täytyy vaan taas yritää saada paska samantien toisesta korvasta ulos, kun sitä toisella kuuntelee. Älä ota mitään henkilökohtaisesti - oli ohje, kun tänne tulin töihin. Mutta jos minua loukkaa verisesti ja todella pahasti, en unohda. Tai en ole vielä oppinut unohtamaan.. jotain olisi hyvä vain unohtaa.

Kohta lähden kolmanteen akupunktioon.