Kesäkuu. Lämmintä. Koirien karvanlähtöaika. Etupihalla koivut vihertää, takapihalla nurmikko kasvaa. Koirat eivät enää paskanna sisälle syötyään putkiluita, koska luissa ei enää ole mitään syötävää. Huomenna istutamme itseraivatulle kasvimaalle porkkanaa ja salaattia. Meidän piti laittaa oikein aita pienen kasvimaamme ympärille, ettei kenenkään koira tai lähimetsän eläimet menisi enää hautaamaan aarteitaan minun porkkanapenkkiin. Että minulle kuuluu hyvää. :)

Parin viikon päästä on reilun kahden viikon kesäloma. Olisinhan mä voinut pitää kaikki neljä viikkoa putkeen, mutta onhan se mukavampaa pitää lomaa silloin kuin toisellakin on loma. Minä sentään voin aika hyvin pitää lomani silloin kuin haluan. Ajoissa kun töihin ilmoittaa, niin se onnistuu. Järjestelykysymys.

Migreeni tekee taas tuloaan. Aika pitkään oon pärjänny ilman kohtauksia ja lääkkeitä sen syksyisen akupunktiokuurin ansiosta. Mutta nyt alkaa neulojen teho heiketä ja hankin taas nappeja.
Tämä päivä meni ihan harakoille. Onneksi oli lääkkeitä. Aamulla heti herättyäni oli pää kainalossa. Samantien särkylääkettä naamaan. Aattelin kokeilla, jos se lähtis sillä. Parin tunnin päästä naapurin rouva pyytää lenkille, mutta kerron, etten nyt kykene mihinkään. Puhelun loputtua olo vaan pahenee, joten pakko ottaa täsmälääke. Seuraavat 5 tuntia menee ihan täysin horrorissa, valveunien ja painajaisten maailmassa. Sen jälkeen nuorempi koirista tulee pyytämään päästä ulos. Kun nousen ylös, huomaan oloni parantuneen. On ihana olla taas elävien kirjoissa. Pääsen ulos nauttimaan mahtavasta päivästä. Ja illalla käyn naapurin rouvan kanssa pyörälenkillä.
Nyt ei sitten väsytä yhtään, kun oon nukkunu koko päivän. Mutta vois sitä kohta mennä nukkumaan...