Eron jälkeinen hötkyily alkaa vähitellen laantua. Ymmärrän ja tiedostan taas sen, että minun täytyy löytää itseni takaisin pinnalle täältä yksinjäämisenpelon aallokosta. Tässä hetkessä minulla on väärä olotila lähteä sokkotreffeille. Minun pitää antaa tunteitteni rauhoittua, vuoristoradan vauhdin tasaantua. Etsiä ensin itseni ja sitten vasta eteenpäin. Ei tällaisella paniikki-asenteella voi lähteä tapaamaan ketään muuta kuin ystäviä. :) Yritän muistaa sen, etten ole kuitenkaan yksinäinen vaikka olenkin yksin. Eilen illalla tapasin pari hyvää ystävääni ja tänään illalla tapaan lisää ystäviäni. Suunnitelmissa on vaan istua iltaa jossain viihtyisässä paikassa. Paikalle pyytämäni ihmiset eivät tunne toisiaan, olen yhdistävänä tekijänä siinä keskellä, joten odotan mielenkiinnolla iltaa, mitä siitä muodostuu.