Siis kylläpäs teki hyvää eilen käydä kunnon lenkillä T:n kanssa. 1,5h Halssilan pururadalla pimeässä syksyillassa oli hyvä reissu. Huomasin, että jaksoin koko lenkin tosi hyvin, tahti oli hyvä enkä hengästynyt liikaa, eli taidan olla taas kunnossa, yskän jälkeen. Pystyin puhumaan, mikä oli aika tärkeätä, puhuimmehan kaikesta, mitä oli tapahtunut sitten viime näkemän.
Kyllä mä olen niin koukussa ulkoilmaan, etten pystyisi olemaan kovin pitkää aikaa yhteenmenoon sisätiloissa. Tarvitsen happea aivoilleni ja liikuntaa keholleni, että kykenen toimimaan. Täysaikaisesti sekä täyspäisesti, jos niin voin sanoa.
Tämän päivän kohdalla kalenterissa ei ole vielä mitään, mitähän sitä keksis.. lähtiskö sitä vaikka ulos..