Kun jotain ihmistä ei ole nähnyt kymmeneen vuoteen, mutta on joskus ollut paljonkin tekemissä tämän kanssa, niin kyllä sitä juttua kummasti riittää yhdelle illalla. Viisi tuntia me sitten eilen istuttiin keskustan ravintolan terassilla, juteltiin ja juotiin olutta. Sen jälkeen seuraamme liittyi P, joka aikaisemmin illalla ohi kävellessään pongasi meidät, ja siirryimme yhteen läheisistä baareista vielä jatkamaan keskusteluamme. Ja jälleen kerran P joutui kuuntelemaan vierestä naisten juttuja, kun vanhat ystävät tapaavat toisensa pitkästä aikaa. Mutta tälläkään kerralla hän ei näyttänyt pitkästyvän. Tiesin asunnollani olevan yövieraita, joita en halunnut mennä häiritsemään yöllisillä kokkailuillani, koska tunsin heräävän nälän vatsassani, niin P tarjosi ystävällisesti sohvaansa käyttööni sekä yöpalaa.
Viime yö sai minut hämmentymään, mutta se myös kertoi minulle sen, minkä jo tiesinkin: en halua seurustella P:n kanssa.
Aamulla: M: eikö me sovittu, että me ollaan vaan kavereita?
P: joo.
M: mitä sä sitten musta haluat?
*pitkä hiljaisuus* P: en mä vielä tiiä.
M: mä niin mielelläni olisin vaan sun kaveri.
Sen jälkeen aiheesta ei ole puhuttu. Tänään illalla hän tarjoaa minulle pihviaterian.