Eron jälkeen, jos en ole itsesäälin tainnuttama, mietin, että mikähän minussa oli vikana, kun meidän juttu ei toiminu. Vaikka olenkin saanut ex:ltä vastauksen, että minussa ei ollut mitään vikaa, vaan hän ei ollut valmis kunnon roihuun meidän jutussa, niin mietityttäähän se kuitenkin. Silkkaa energian hukkaa..so what. Tämäkin vaihe on käytävä läpi. Yhden rankan eron kokeenena tiedän, mitkä vaiheet mä tulen käymään läpi tunnerintamalla. Kun olen päässyt matkan päähän, selviää se, onko ystävyyttä mahdollista rakentaa ex:n kanssa. Tässä tapauksessa se ei ole vielä ollenkaan selvää, koska en ole vielä käynyt läpi suruvaihetta kokonaan, ja edessä on vielä viha ja katkeruus..pelkään, että jos mä juutun joko vihaan tai katkeruuteen, niin edes kaveruutta on siinä tapauksessa turha miettiä. Mutta menneistä viisastuneena tiedän, että katkeruudestakin pääsee eroon..sen jälkeen jää tyhjyys, jonka voi sitten täytää halutessaan jollakin paremmalla..
Ero laittaa ainakin minun itsetunnon heilahtelemaan..mikä minussa on vikana..olenko mä lihava..olenko mä ruma..mikä minussa on vikana..
Kun kuitenkin yritän selittää itselleni myös sitä, että kyllähän sä huomasit, että kaikki ei ollut kunnossa, ja että ette te noin olisi voinut jatkaa. Paras ystäväni sanoi minulle eroni jälkeen, että sä voit nyt paljon paremmin.Huomasin, että niin voinkin, vaikka ruokahalu ei ollut siinä vaiheessa vielä palannut..se palasi vasta kesäloman aikana.

Nyt alkaa pikkuhiljaa jännittään ne lauantain häät. Tiedän, että voin aina lähteä sieltä pois, jos alkaa ahistaan..kävelen vaikka kotiin, kun matka ei ole mikään hirvittävä. 150 ihmistä on kutsuttu, ja todennäköisesti kaikki tulevat paikalle..en tiedä, kuinka paljon siellä on tuttuja, mutta naamatuttuja siellä on takuulla.

Mua itkettää surullinen biisi, mua itkettää kun urheilija voittaa :D :D ja tunteiden vuoristoradalla jatketaan edelleen.. :)